Tänään on hyvä päivä, suorastaan loistava. Tunsin eläväni nauttien jokaisella aistilla elämää tiedostaen, että jonain päivänä tämä kaikki on ohi. Pystyin tarttumaan hetkeen olemalla vain minä, esittämättä mitään vaatimuksista vapaana , olin itseni kanssa läsnä rakastaen itseäni.

Elämässä kaikki on tilapäistä eikä mikään ole pysyvää ja useimmiten emme muista sitä. Takerrumme pieniin epäolennaisiin seikkoihin ja annamme itsellemme luvan huolehtia tulevaisuudesta ja tuntea syyllisyydestä menneestä. Toisinaan on vain hyvä päästää irti, todeta että millään muulla ei ole väliä kuin sillä että olet elossa.

Tänään mietin onko ihmisen onnellisuuden kaipuu vakio. Silloin kun menee hyvin jää itsensä kuuleminen huomaamatta, ja silloin kun polun varrelle on laitettu kompastuskiviä sinä takerrut itseesi vakuuttaen, että elämästä voi nauttia muutenkin. Oli niin tai näin, on hyvä että asiat mitkä ovat tapahtuneet tapahtuivat sillä muuten en olisi voinut pysähtyä. On hyvä, että asiat menevät eteenpäin sillä ilman liikettä ei ole kehitystä.

Tämä vuodenaika ja tämä päivä merkitsee jotakin. Eräs elämänvaiheeni on ohi ja minun tulee taas suunnata kohti uutta asennoitumista elämään. Jonakin päivänä en ole enää huoltaja ja kenties jonakin päivänä minusta tulee mummo. Äitinä pysyn, nyt ja aina.