Niinpä niin, ei kahta ilman kolmatta. Tuhoamismagneetti iski likaiset pulleat kätösensä omaisuuteeni. Siinä minä seisoin, puistelin päätäni uskomatta tapahtunutta todeksi naurun tyrskähdyksen ravistellessa vartaloani. Tuhoamismagneetti siirtyy minusta kaikkiin läsnäolijoihin ikään tai sukupuoleen katsomatta. Nähtäväksi jää, liittyykö joukkoon myös perheemme lemmikkieläimet.

Nähtävästi se oli odottanut tilaisuutta jo melko pitkään. Aamun olin hipsutellut ja varonut, yrittänyt päihittää sen empiirisen tavan toimia, mutta minun täytyy tunnustaa sen etumatka, aina yhden askeleen minua edellä. Tällä kertaa se iski kiinni elämänkumppaniini, häneen joka vielä tähän päivään mennessä on onnistunut välttämään tuhoamismagneetin edesottamuksia. Näköjään, kukaan ei ole siltä turvassa.

Aikaisemmin en tunnistanut tuhoamismagneetin olemassaoloa. Ihmettelin jatkuvaa toistuvaa epäonneani muiden vähätellessä sattumuksiani. Kun aikajana oli muodostunut tarpeeksi pitkäksi tunnistin ja ennen kaikkea tunnustin sen jonkin olemassa olon. Vieläkään kukaan ei yhtynyt mielipiteeseeni vaikka todistin toistuvasti sen “jonkin” olemassa olon. Nyt heistä kukaan ei enää vastusta väitettäni. Se jokin on olemassa, se on tuhoamismagneetti.

Elämänkumppanini seisoi hämmennyksen ja pahoittelun ilme kasvoillaan. Hän oli pahoillaan rikkoutuneen astian vuoksi ja hämmästynyt reaktiostani. Mutta minkäs sille voi, tuhoamismagneetin olemassaoloa ei voi kieltää ja ehkä se sillä tavoin häipyisi pikkuhiljaa elämästäni. Vaikka mistä sen tietää, ehkä sen tehtävänä on opettaa minut nauramaan elämän pikku vastoinkäymisille ja näkemään ne todella merkittävät asiat elämässäni. Aika näyttää.

Lukemisiin, halaa itseäsi!

Päivän ajatus:

“ Kun asioista muodostuu itsestään selvyys, unohdat kiitollisuuden. Kun kiitollisuus muodostuu itsestään selvyydeksi, unohdat asian “ - Saldo-