Autot ovat kuin miehet. Kumpaakaan ilman ei voi elää tai no kyllä periaatteessa voisi, mutta elämä autiolla saarella 20 kotkottavan naisen kanssa ei suuremmin innosta. Kuvitelkaa: 20 naista tappelee sammalemättäistä veren maku suussa hullun kiilto silmissä PMS oireiden laittaessa naiset märsäämään: "elämä mättää, mä oon ruma ja lihava." Toinen ryhmä möykkää trooppisille lintuparoille jotka eivät ole tehneet mitään väärää muuta kuin sattuneet kiekaisemaan väärässä paikassa ja väärään aikaan kesken naisen monologin. Enpä voi kuin sääliä näitä naisia, jos näin kävisi. Autiolla saarella, jossa kukaan ei ole edes kuuntelevinaan sinun vuodatustasi naisena olemisen kurjuudesta.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, miehillä ja autoilla on paljon samankaltaisuutta ja ne molemmat ovat mukava lisä elämässä. Välillä ne natisee tai vaatii tuunaamista, ne ovat täysin kuuroja sille mitä niille puhut ja jos et pidä niistä hyvää huolta ne jättävät sinut välille. Voiko asiaa paremmin selitellä. Kaikissa meissä on "vikoja", kuka ne sitten alkujaan on määritellytkään, mutta ilman autoa tai miestä en kokisi elämää kovin mielekkääksi.

Paras muistoni autosta tapahtui Paljasta peppusi tänään! - päivänä. Jotenkin se on syöpynyt mieleeni häpeänpunaisena tahrana menneisyydessä. Sitä jotenkin yrittää suojella omaa identiteettiään ,mutta siinä vaiheessa kun seisot keskellä kirkonkylää lauantaina kesken vilkkaimman kauppareissu-alko-lotto-session hame nilkoissa, oman identiteettisuojan poissaolo loistaa tyhjyyttään.

Kai se sitten oli jotain esimakua tuhoamismagneetin olemassa olosta, ikään kuin testi jonka se minulle asetti ja katsoi onko minusta tarpeeksi pokkaa ottamaan vastaan sen haaste torpedoida elämääni ja pistää hanttiin sille sinnikkyydelläni. Suomalainen mentaliteetti: " Ja minähän prkl en anna periksi!!. Muuta selitystä en ole löytänyt, vielä, mutta tilanne muistutti suunnattomasti tuhoamismagneetin esiintulemisen ennakoivaa tilanne hitautta.

Ohi ajavat autot matelivat 10 km/h, välinpitämättömät naisen kasvot ohi ajavassa autossa kunnes näin varmaan kahden minuutin ajan hänen vasemman posken purukaluston toiseksi taaimmaisessa hampaassa karieksen muodostaman kellertävän töhnän. Siitä päivästä lähtien en muuten ole pitänyt sinapinkeltaisesta väristä. Ja kuten tv-shopissa on tapana sanoa: " Eikä siinä vielä kaikki!!! Olisin voinut uskotella itselleni sosiaalisen naisyhteisöllisyyden puolesta ja uskonut saavani myötätuntoa naiselta mutta mitä vielä. Sosiaalinen naisyhteisöllisyys jää kakkoseksi parisuhteen muodostamalle lojaaliulle ja niinpä hän hakkasi vasemmalla kädellään suoranaisesti liioitellun innokkaana elämänkumppaninsa käsivartta joka oli takertunut omistavasti auton rattiin.

No ei ois tarttenut liioitella, ei se nyt maailman mahtavin näky ole jos minä seison nailonit ja stringit jalassa polvet yhtyeenpuristuneina punaisena kuin pitäjän uuden karhea renkailla kulkeva pyromaaneja vastaan taistelevan maanalaisen armeijan kertarykäisy. Mutta minkä naiset luonteelle mahtaa, joskus on aina ja liian vähän on ei koskaan.

Mutta arvatkaa oliko siinä sulattelemista. Kahden karieksen peittämän keltaisen töhnän peittämän suun ja yhden keski-iän jo ylittäneen tuulipukua käyttävän haisevan äijänretaleen kielen roikkuessa kaulan ja navan välissä seisoin minä hienona, nailoneissa ja stringeissä, avaimet toisessa kädessäni ja toisessa lompakko.

Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, ehkei auto ja mies kuitenkaan ole täysin samanlaisia. En nimittäin koskaan ole nähnyt autoa jossa roikkuisi kieli konepellin alta, huomioimatta tietenkään Rolling stonesin tai Kiss`n markkinointimateriaalia, sikäli mikäli niissä on koskaan käytetynnä edes autoa.

Lukemisiin, halaa itseäsi

Päivän ajatus:

" Kaikki tapahtuu silloin kun sitä vähiten odotat" - Saldo -