Vietin päivän tänään murmelina. Sikäli jos murmeli on kuono tuulessa väpättäen, elämää ympärillä valppaasti tarkkaileva vikkeläjalkainen vipeltäjä. Kyllä, minä olin murmeli. Olen tuntenut jo jonkin aikaa sisälläni jotain jännittynyttä, joka hetki hetkeltä suureni ja suureni kunnes se liikahti ja huomasin sen olemassa olon. En ollut ainut. Huomasin että ympärilläni oli murmeleita, murmeleita silmän kantamattomiin, jokainen odotusta täynnä, posket innostuksesta punertaen.

Vilkuilin varovana ympärilleni. Kevät on saapunut pitkän sinisenharmaan jälkeen. Se värjää ilman kellertäväksi ja saa murmelit aktiivisiksi. Murmeleita pysäkeillä, murmeleita tuulipuvuissaan sykemittarin raksuttaessa heidän ranteissaan, murmeleita olutkorien luona, murmeleita puiston penkillä. Olin niin onnellinen, onnellinen että näin heidät kaikki onnellisina, nauravina pitkän murjotuksen ja mököttämisen jälkeen jonka aiheutti tuo sinisenharmaa kuolema. Nyt minä rakastan kellertävää valoa, vielä enemmän minä rakastan kun se siniharmaa alkutalvesta saapuu koska se peittää minut, antaa turvaa ja suojaa pimeydellään täysin päinvastoin kuin kevät joka paljastaa kaiken totuuden armottomasti mitään peittäen. Siniharmaa kuolema, pitkästyttävä vieras joka ei ymmärrä lähteä ajoissa pois. Se imee meistä kaiken elämänhalun ja tekee meistä yksitoikkoisia valittajia siihen asti kunnes kevät saapuu tuo keltainen totuus.

Aurinko, valo, keltaisuus, onnellisuus. Ja minä muistan heidät, jotka eivät jaksa enää kuoleman jälkeen. He ovat antaneet periksi ja jatkavat valittamistaan, mutta nyt niin hiljaa etteivät muut kuule ja me ummistamme korvamme emmekä ojenna kättämme auttaaksemme heitä jaloilleen ja pian he ovat kuihtuneet pois. Kuinka raadollinen onkaan kuolema, tuo sinisenharmaa talven pimeys joka pitää meitä otteissaan ja vievät toiset meistä mukanaan. He eivät voineet olla murmeleita, he eivät nähneet pelastavaa keltaisuutta ja minä kysyn hiljaa kuiskaten; miksen voi jakaa onneani.

Hetken olen surullinen, sitten nostan väpättävän kuononi ja haistelen mullan tuoksua, anna silmieni vaeltaa onnellisissa murmeleissa ja nauran vapauttani, elämääni.

Ajattelemisen aihetta:

"Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo"