Minulle kerrottiin, että minun tulisi perustaa blogi. Suustani tulevat sammakot, kotona tekemäni vertailut ja kaiken vallassa olevan kyseenalaistaminen ovat sen verran erilaisia ja tavallani ei niin yleisiä että minulla olisi konkreettinnen teoria hallussa tämän kaltaiseen toimintaan. (Ai, mulla vai, voisiko joku valaista hieman..)


Tokaisin siihen vain että "Blogi, minullako?" , minä joka omasta mielestäni tuskin osaan kirjoittaa. Niin, kirjoittaa. Eikö se ole jotain missä on kirjaimia kirjainten perään ja kirjoittamassani on yli puolet paikoissa joissa niiden ei kuulusi olla. Uskoakseni olen kenties mahtavin typoilija tässä seurakunnassa. Mutustelin ja makustelin asiaa ja kun aikaa kului tarpeeksi ajatus rupesi suorastaan kiehtomaan minua. Narsisimini nosti selvästi päätään pohjattomasta kaivosta missä sen yritän pitää epätoivoni vimmalla.


Se on aika mielenkiintoista, että sitä määrittelee itsensä ulkopuolisten silmin. Joskus voitin jonkin sortin kirjoittajakilpailun ja siitä on muodostunut ystävä ja sukulaispiiriini kuva, että olisin jollakin tasolla omanlaiseni hyvä kirjoittaja. Aikuisten oikeesti: niin myös minä kuvittelin jonkin aikaa. Ajattelin, että minulla todellisuudessa olisi jokin ainutlaatuinen kyky tuottaa miellyttävää tekstiä, joka häikäistyttää lukijansa omaperäisyydellään ja mielenkiintoisilla psykologisilla käänteillään. Kuitenkin kun vihdoin sain ensimmäisen kirjani valmiiksi ei kukaan (lue: Nobady, Non, Ze-ro, Nada, siis NADA) kustantaja ollut kiinnostunut julkaisemaan sitä. Sain kyllä kiitosta mielenkiintoisesta aiheesta sekä omaperäisesti ajattelutavasta mutta se nyt ei vaan ylittänyt heidän uutiskynnystään. Hetken pihisten ja puhisten vaatien revanssia luovutin ja totesin, no ei väkisin.


Sama juttu kävi korkeamman koulutusasteen opinnäytetyössä. Jatkuva palaute oli "liikaa krumeluuria, pisteet ja pilkut väärissä paikoissa", mitä helvattia, ajattelin. eikö Suomen maassa ollutkaan voimassa sananvapauslaki joka antaa oikeuden määritellä pilkut ja pisteet välilyönteineen ihan just siihen paikkaan mikä tuntuu hyvältä. Hiiteen koko oikeinkirjoitus-nipotus-kulttuuri. Siinäpä minä sitten seisoin nipotuskulttuurien yhteentörmäyksessä, ensin saa porkkanoita ja sitten ruoskaa, kumpaa pitänee uskoa, osaanko vai enkö, olenko imarreltu osaamisestani vai häpeilenkö liian suurta narsismiani. Taidan pestä käteni koko hommasta ja tyytyä siihen valheelliseen itsepetokseen, että aika ja paikka oli väärä. Yhteiskunta oli muuttunut eikä sitä enää kiinnostanut minun näkemykseni maailmasta joka oli muodostunut jossakin vuonna miekka ja kypärä ennen edellinen Kristus.



Potkin itseäni takapuolelle ja annoin sormieni takkuilla näppäimistöllä. Sitä saa mitä tilaa, eikä sukujuuriltaan karjalan-härmikselle tulla sanomaan: "ettet työ tyttö kyll ny kykene". Minähän kykenen ihan mihin vaan, pirskutarallaa ja suoritin tutkintoni. Eikä se siihen jäänyt, nyt tuntuu kuin akateemisesti koulutettujen opettajien provosoinnista johtuen kirjoitan kuin hullu, yötä päivää ihan mihin sattuu, kaupan kassakuittien takaosaan tai karkkipaperin katveeseen jos inspiraatio iskee. Eikä kukaan ole vielä tullut sanomaan ettei kirjoitus kelpaa vieläkään. Kyllähän se minulle kelpaa. Tuosta takalistoille potkimisesta jäi kyllä sen verran ikävä jälkimaku, että ajattelin siirtää osan tuntemuksistani myös teidän niskaanne kirjoittamisen psyykkaamisena, joten antakaa palaa kamut, kirjoittakaamme mitä sylki suuhumme tuo, purkakaamme laaja-alaisia luovia patoutumia sisältämme ja kirjoittakaamme juuri siten miten se hyvältä tuntuu. Piste ja kärpäsen kakka.



Suorituspaineet oman blogin kirjoittamisesta voisivat olla suuret. Miten hitossa sitä saa kirjoituksistaan niin mielenkiintoisia, että joku epätoivoinen sielu kiinnostuisi jutuistani. Voiko yhdelläkään oliolla tässä aurinkokunnassa olla yhtä omituista huumorintajua kuin itselläni. Ketä ylipäätään kiinnostaa tylsääkin tylsempi arkielämäni jossa on enemmän pureskeltavaa kuin peruskoulun limppisopassa.


Limppisoppa alas meni, vaikkei minusta sen suurinta fanittajaa tullutkaan. Toivotan sinut siis tervetulleeksi nauttimaan limaisen sekaista möykkyläjää, josta ei parhaallakaan tahdolla saa selvää onko se tehty laadukkaista vai epämääräisistä raaka-aineista. Tiedä vaikka sopan seassa onkin joukossa yksi naapurinkarvaisen äijän aamuröhinästä irronnut keltaisen ruskea höllytys. Kirjoitan ihan juuri itselleni kuin tähänkin asti erona vain se, että nyt myös sinä pääset pääni sisälle lukemalla Blogiani.


Blogini on pääsääntöisesti minun blogini. Lisään lukemisen riemuksi ( tai tuskaksi) yh - vanhemmille suunnattu kirjoitusrykelmän Piinaa, paineita perjantaina!, jossa on mm. vinkkejä arkeen ja yh -vanhempien psyykkaamista sekä toinen Mutustelua, makustelua maanantaina!, jonka tarkoitus on herätellä ajatuksia. Ei suppean ajattelutavan omaaville hernenenukoille, tarkoitettu siis kaltaisille ihmisille, jotka kyseenlaistavat kaiken. Ärtymyksiä ja ihmettelemisiä siis luvassa.

Blogissani käsittelen mm. seuraavia asioita.

Tuhoamismagneetti, joka ilmestyy toisinaan sisältäni:Tuhoaa enemmän tavaroita kuukaudessa kuin keskivertoperhe vuodessa. Kotitalouteen liittyviä vertailuja: Tekniikan maailma varo, täältä pesee ja kovaa! Yhteiskunnalliset asiat: Siis voiko tähän enää LISÄTÄ mitään.. sen ainakin paljastan mikä kaupan palkkiojärjestelmä kannattaa ja milloin. Elämänkaaren aikana kohtaamani ääliö ihmiset ja - tapahtumat:Laadukasta kökköä sivistyneesti. Kohtaamiset:Edellisen vastakohta.Ne mukavat tapahtumat kaupan kassajonossa ja vähän muuallakin. Parisuhde ja perheasiat: Kohokohdat, kommellukset, kolmannen asteen femisti näkökulma, naapurusto ja tuttavani yleisesti nimeltä mainitsematta. Mukana tarinoissa mm. teeskentelijä, amatsoni, haisuli ja piiloalkoholisti. Tekemiäni haamuasiointeja: Tarinoita mitä testasin, miten ja mikä oli lopputulos. Ajankohtaiset asiat, jotka tavalla tai toisella koskettavat, sorkke, minua!


Siinä esimerkkejä blogi-aiheistani. Käy kurkkaamassa silloin tällöin ja tadaah!!…muista lisätä minut blogilistalle suosikkeihisi!


Lukemisiin, halaa itseäsi!


Ajattelemisen aihetta:


" Luot sitä mitä pelkäät!"