Yksi lempisanonnoistani on ” Kiire on aikamme synonyymi merkittävyydelle” jonka olen suoraan ottanut käyttöön Chilla Bhose nimiseltä henkilöltä. Kiire on jollakin tavalla rinnastettu huonoon ja pahaan.  Ollessasi kiireinen et voi olla ruumiiltasi terve, et voi olla tasapainossa ja onnellinen. Edellä mainittuja arvokkaita asioita voit olla vain kun syöt ja juot terveellisesti, elät tasapainoista elämää tehden työtä mitä rakastat, olet oivaltanut elämän merkityksen ja tavoitteellisesti yrität olla henkisempi, filosofisempi ja rakastavampi. Muistat ottaa omaa aikaa ja meditoida, hiljentyä ja tutkia itseään, olla vuorovaikutuksissa ihmisten kanssa, muistat chillailla, rauhoittua ja downshiftata.  Kiireellinen ihminen syyllistetään myös helposti jonkin sortin syyn tai edun vuoksi. Teet itsesi kiireiseksi koska olet niin traumatisoitunut ja välttelet tilanteen käsittelemistä tai teet itsesi kiireiseksi jotta saisit osaksesi sääliä, voivottelua arvostusta ja kunnioitusta. Osa ihmistutkimuksista ei paljon poikkea edellä mainituista väittäen ihmisen yrittävän näyttää kiireiseltä, jotta oma pelko riittämättömyydestä tai osaamisesta ei paljastuisi. Näkökanta tuokin ja varmaan toisinaan totta.

Usein menemme sanomattomien uskomusten mukaan, barrikadeilla heilutellen valkoista lippua nyökytellen että näin on, kiire on pahasta. Olisiko silloin aika istahtaa hetkeksi tajutakseen että juuri se oma näkökanta kiireestä pahana voisi olla suppea, negatiivinen ja ei todellakaan omanlainen näkemys. Kun katsomme toisia ihmisiä suppeiden lasien läpi saa se meidät epäilemään ihmistä, et voi olla tehokas ja hyvä jos olet kiireinen, et saa mitään kunnollista aikaa.  Monesti ihminen kävelee toista vastaan sormipystyssä kertoen totuutena mitä tulee tapahtumaan jos et luovu kiireestäsi. Sinä poltat vain itsesi loppuun ja leikit terveydelläsi. Haaskalinnut odottavat tilaisuutta kieli pitkällä ollakseen oikeassa, mitä minä sanoin sinulle, no niin nytpä se taas nähtiin, mitä minä sanoin.

Minä olen kiireinen sekä samalla onnellinen ja kaiken tämän painolastin alla tunnen onnellisuudestani syyllisyyttä. Enhän minä voi olla onnellinen jos olen kiireinen, enhän minä voi olla tasapainoinen jos olen kiireinen, enhän minä herrajumala nyt voi olla onnellinen kun en elä terveessä parisuhteessa ja tapaa ystäviä säännöllisti tai ota joka viikko itselle omaa aikaa.  Kuka himskatti näitä väitteitä oikein viljelee.

Kiire voi olla buusti. Kiire voi olla kunnianhimoa, kiire voi olla elämästä nauttimista, kiire voi olla tehokasta ajankäyttöä, kiire voi olla oma valinta joka tukee persoonallisuutta. Toisaalta kiire voi olla sähellystä, asioiden vääriä tärkeysjärjestyksiä, olosuhteiden pakkoa, oma valinta mutta se on varma että kiire on jokaiselle omanlainen, hyvässä tai pahassa eikä kukaan ulkopuolinen ole kykenevä tuomitsemaan toista hänen omassa elämässään. Voisiko jokainen meistä olla ainutlaatuinen ja omanlaisensa persoona joka tietää itse parhaiten mihin rahkeet riittävät ja mihin ei, mistä nauttii ja mistä saa energiaa.

Ihmisestä ei tee onnellista eikä onnetonta kiireen määrä. Kyse on pikemmin omasta valinnasta miten elämäänsä elää sekä ennen kaikkea omasta asenteesta.

” Ihminen,  uskomuksen kuuliaisin vanki ”

-saldo-